Risti

Olemme matkalla kohti pääsiäistä, jolloin nuo ristin tapahtumat jälleen tulevat vahvasti esille eri hengellisissä tilaisuuksissa.

Kuulin vuosia sitten tositarinan erään pienen seurakunnan suntioista. Hänen tehtäviinsä kuului myös talonmiehen tehtävät, jonka johdosta hän joutui usein runsaslumisena talvena kiipeämää kirkon katolle ja pudottelemaan sieltä lumia pois. Eräänä tuollaisena päivänä hän jälleen oli siellä, mutta tuona kyseisenä päivänä katto oli erittäin liukas ja työ hankalaa.

Samaan aikaa kadulle oli pysähtynyt myös utelias pikkupoika katselemaan hänen touhujansa. Hänestä kuitenkin näytti siltä, että suntio oli vaarassa pudota tuolta katolta, jolloin poika huusi hänelle hädissään niin kovaa kuin jaksoi: "riipu ristissä kiinni". Kirkkorakennuksen katolla oli nimittäin risti, aivan suntion käden ulottuvilla. Niinpä suntio tarttui ristiin ja varjeltui näin putoamasta.

Tuollainen kokemus auttoi häntä ymmärtämään ja arvostamaan sitä ristiä, jolla Jeesus kuoli puolestamme ja avasi meille sitä kautta tien iankaikkiseen elämään taivaassa. Saakoon tuo ristin sanoma vallata tänäkin pääsiäisenä sydämemme niin kuin jokaisena päivänä senkin jälkeen.

Marjatta Markkanen runoilee Mika Piiparisen säveltämässä laulussa (HL 397) rististä seuraavin sanoin:

"Oi Golgatan ihana risti. Sinä rauhan mun sieluuni toit. Olet valoni maailman yössä. Minut synnistä pelastaa voit. Oi risti, oot rakkain sä mulle. Kotiin käydä mä kauttasi saan. Sen valossa täällä kun kuljen, en eksy mä milloinkaan".

Erkki Lehtonen

Pastori, Juvan helluntaiseurakunta