Minun Herrani ja minun Jumalani

Tänä päivänä tuntuu melkein muoti-ilmiöltä ulkoistaa asioita ja toimintoja eli jättää organisaation tehtäviä vaikkapa jonkun sen ulkopuolella olevan tahon hoidettavaksi

Ainakin yksi asia on kuitenkin sellainen, jota ei ole mahdollista ulkoistaa. Se on usko Jeesukseen ja hänen ylösnousemukseensa. Kukaan toinen ei voi uskoa toisen puolesta vaan jokaisen on siinä asiassa tehtävä omat valintansa.

Tuomas raamatussa on tästä hyvä esimerkki. Hän ei ollut muiden opetuslasten kanssa, kun Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen ilmestyi heille. Tuomaalle he innoissaan ja iloissaan kertoivat nähneensä Jeesuksen, mutta tämä ei uskonut. Hän totesi, että ellei itse näe naulojen jälkiä hänen käsissään ja pistä sormeaan niihin, hän ei usko. Minkäs teet. Meistä jäyhistä suomalaisistakin on joskus sanottu, että me emme usko ellemme näe. Ehkäpä olemme siinä vähän hänen kaltaisiaan.

Jeesus oli toki armollinen Tuomaalle niin kuin on meillekin ja ilmestyi opetuslapsilleen vielä viikon kuluttua uudelleen, jolloin Tuomaskin oli paikalla. Silloin hän huudahti nuo kuuluisat sanansa "minun Herrani ja minun Jumalani". Hän uskoi, kun näki.

Tänä päivänä emme näe Jeesusta sellaisena kuin opetuslapset hänet silloin näkivät, mutta me voimme kuitenkin uskoa häneen. Sanoihan Jeesus tuossa samassa yhteydessä, että onnellisia ovat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat.

Usko onkin raamatun mukaan lujaa luottamus siihen mitä toivotaan ja ojentautumista sen mukaan mikä ei näy. Kääntymällä Jeesuksen puoleen, kaikkien epäilyksiemmekin keskellä, saamme kohdata hänet ja vakuuttua sisimmässämme siitä, että hän elää tänäkin päivänä.

Noiden neljänkymmenen päivän aikana, jotka jäivät pääsiäisen ja Jeesuksen taivaaseen astumisen väliin, hän ilmestyi niin Tuomaalle kuin muillekin opetuslapsilleen ja osoitti elävänsä. Näin hän voi tehdä myös meille sanansa ja Pyhän Henkensä kautta. Silloin mekin voimme kenties yhtyä seuraavan laulun sanoihin:

"On Kristus ylösnoussut. Hän elää tiedän sen. Ei vertaistansa toista, mä häntä palvelen. Hän kotiin päin mua johtaa nyt tiellä elämän ja aina avun antaa, on läsnä hän". Kertosäkeistön lopussa hän vastaa kenties sinuakin askarruttavaan kysymykseen näin: "Sä kysyt, mistä tiedän sen? Hän on mun syömmessäin" HL 115.

Erkki Lehtonen

Pastori, Juvan helluntaiseurakunta