Luojan kämmenellä

Kesä on jo takana ja monet meistä olemme varmaan saaneet nauttia kauniista luonnosta kukin tavallamme.

Pienen joukon kanssa saimme olla jokunen vuosi sitten vaeltamassa tuolla Lapin tuntureilla ja ihmetellä luonnon monimuotoisuutta. Tuo kaikki kertoi Jumalan luomistyön ihmeellisyydestä ja johti ajatukset itse taiteilijaan ja siihen millainen hän todellisuudessa on. Siellä tuo seuraava psalmi herätteli ajatuksia myös omassa sisimmässäni.

Daavid kertoo Psalmissa 8 näin: "Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen!"

Jumalan suuruuden kokee tuolla luonnon keskellä ehkä paremmin kuin missään muualla, mutta samalla kokee myös oman pienuutensa. Niin kuin me koemme myös voimakkaiden luonnonkatastrofien edessä, joita kuulemme jatkuvasti eri puolilta maailmaa, kuten maanjäristykset, mutavyöryt jne.

Psalmin tekijä kuitenkin jatkaa ihmettelyään siitä miten Jumala suhtautuu meihin pieniin ihmisiin: "Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella."

Jumala arvostaa meitä ihmisiä yli kaiken muun luomistyönsä. Sinä ja minä olemme Hänelle äärettömän arvokkaita ja rakkaita. Niin rakkaita, että hän antoi sen mikä hänelle oli arvokkainta, oman Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kuolemaan edestämme ristillä, että meillä armon ja anteeksiantamuksen kautta olisi mahdollisuus päästä hänen yhteyteensä ja iankaikkiseen elämään taivaassa.

Rakkautensa kohteina hän uskoi hoitoomme myös koko elinympäristömme: "Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, asetit kaiken hänen valtaansa: lampaat ja härät, kaiken karjan, metsän villit eläimet, taivaan linnut ja meren kalat, kaikki vesissä liikkuvat."

Voimmekin varmaan tänään kysyä, miten olemme vastuumme hoitaneet?

Vaikka monet yrittävät parhaansa niin vaikuttaa siltä, että emme ole onnistuneet tehtävässämme. Pyrkimyksistämme huolimatta luonnonvarat ovat hupenemassa, saasteet lisääntymässä ja eriarvoisuus vaikkapa ravinnon saannissa on jokapäiväistä todellisuutta. Osaltaan varmaan oma itsekkyytemme estää meitä toimimasta yhteisen hyvinvointimme ja luonnon parhaaksi.

Raamattu kertookin luomakunnan huokaavan ja odottavan tuon taakan alta vapautumista. Tähänkin huokaukseen hän tulee onneksi vastaamaan ja asettamaan kaiken ennalleen niin kuin on luvannut.

Tuokin psalmi päättyy kuitenkin ihanaan Jumalan ylistykseen sanoin, joihin on helppo yhtyä:

"Herra, meidän Jumalamme, suuri on Sinun nimesi kautta koko maailman!"

Pidetään huolta itsestämme, toinen toisistamme ja tästä kauniista luonnosta, jonka keskellä saamme täällä Juvallakin asua ja elää.

Erkki Lehtonen

Pastori, Juvan helluntaiseurakunta