Szokkoloom! Szokkoloom!
Tällä iloisen riehakkaalla tavalla huudetaan aina meille , kun saavumme romanikylille, se on tuttavallinen ja epävirallinen tervehdys. Siihen vastataan samalla tavalla. Tällä kertaa tämä Szokkoloom kätkee hieman haikeutta sisäänsä. Nämä käynnit tulevat ratkaisevasti harvenemaan, toukokuussa minulla alkaa kesäloma, kuten tiedättekin, joka on siis pidettävä ennen työsuhteen loppumista.
Paljon on tapahtunut siitä , kun ensimmäisen kerran tänne kylälle saavuttiin. Sekin oli kevättä 2013 ja tulevan kesän odotuksen aikaa. Muistan elävästi, kuinka Herramme jälleen puhui sydämelleni, lasken taakan näiden hyljättyjen kylien asukkaista, jotka eivät ole vielä kertaakaan evankeliumia ymmärrettävällä tavalla kuulleet ja ymmärtäneet. Auto oli pakko silloin pysäyttää vanhan ja hylätyn tehtaan juurelle, siinä lupauduin uudelleen olla Herran ja Kutsujan käytössä, muistan sopertaneeni, etten aseta mitään omia vaatimuksia tai esteitä olla tottelematta. Lupasin, etten myöskään lajittele niitä ihmisiä, jotka Jeesus tielleni tiputtaa, jokaiselle kuuluu Kristuksen rakkaus. Silloin en tiennyt, ja hyvä niin, kuinka paljon tämä työ tulisi antamaan, tarjoamaan ja myöskin ottamaan. En ole säästynyt elämän koko kirjolta: pulppuavalta ilolta, hersyvältä naurulta, mutta en myöskään pettymyksistä, kuumista kyyneleistä ja valtavasta tunne taakasta, lähetyskutsun tuli on kuluttanut sisältäpäin, eikä tämä savimajakaan ole jäänyt vaille ryppyjä, harmaita hiuksia ja kolhiintumista.
Hyvin kiitollisena katson menneeseen, jo 9 vuoden ajan olen saanut olla mukana Itä Euroopan romanilähetystyössä, joka on valtava etuoikeus. Tästä kiitän teitä tässä nyt niin kauniisti, kuin osaan. ISO KIITOS koko seurakunnalle. Siis sinulle rukoilija , kuorman kantaja ja rahan antaja. Mutta nyt on edessä muutto maasta pois. Muutto numero 28 on alkanut, kipeä lähtölaskenta ja samalla huojentunut olo, tein voitavani, enempään en olisi kyennyt. Samalla tiedän täyttäneeni hiljaisen lupauksen edesmenneelle miehelleni, josta vielä Kyssin kuolin vuoteella sovittiin, että tämä pellon osuus, vako tehdään loppuun asti. Joosuan kanssa sitten yhdessä jatkettiin, kolme vuotta leskenä elettyäni, viime elokuussa sanoimme TAHDON Jakken kanssa. Hän on ollut tässä työssä omalla panoksellaan aivan kiistaton tuki ja lämmin syli sekä olkapää. Pelkästään käytännön asioissa ja tavaroiden roudaajana hänen lihaksillaan on ollut totisesti käyttöä, puhumattakaan siitä terveen miehen mallista, jonka hän on kylien lapsien mieliin jättänyt.
Viime reissulla meillä oli sydän hyvää mieltä täynnä, saimme nyt tutustua siihen " tölkkipojan " isään, joka oli kerrankin meidän alueessamme iloinen yllätys, lähes poikkeus. Hän oli kovasti työtä tekevä, todella perheestään huolehtiva ja niin ryhdikäs perheenisä, että aistimme koko perheen tasapainon ja järjestyksen. Voi kunpa Herra tämän perheen vielä pelastaisi. Tämä oli kyllä positiivisen antoisa vierailu.
Siksi esirukousaiheeni ovatkin henkilökohtaiset:
1. Tuon Ozoran perheen uskoontulon puolesta, isän nimi on lausuttuna Juula. Heille on tulossa 6.s lapsi.
2. Sitten kaikki kontaktit kylillä, joiden elämää olemme saaneet olla vuosien ajan koskettamassa, mutta sellaista kiinnostusta evankeliumia kohtaan emme ole havainneet. Joskuspa tuntuu, että ruokakassin sisältö kiinnostaa enemmän kuin Jeesuksen seuraamisen alkeet. Mutta rukoillaan, että Herra antaisi kylvetylle sanalleen kasvun. Erityisesti Edinan ja Dianan perhe ( mies linnassa, vielä 6v tuomiota) sekä ne yh äidit ja heidän lapsilaumansa puolesta.
3. Jo uskoon tulleet ja kasteella käyneet romanit, esim. perhe Kanalaas, jotta he saisivat Raamatun Sanan ravintoa ja yhteyden kokemista ja yhden vertaisuutta rukouksissa toisten kanssa. Tässä Tolnan seurakunnan vierailut kylille, kokoustoiminnan järjestämiset ovat aivan ensisijaisen tärkeitä.
4. Meidän Mäkisten tulevaisuus, iso kysymysmerkki, en ole ollut työttömänä oikein koskaan ja se nyt taitaa olla edessä. Myös Helsingissä asuvilla pojillani on toiveita meidän asumiskuntamme suhteen. Jakken vanhemmat Huittisissa ovat jo iäkkäitä ja odottavat kovasti tuloamme Suomeen. Tulevan muuttohässäkän ja kaiken byrokratian sujuvuuden puolesta pyydämme erityisesti viisautta ja johdatusta, ulkomailta Suomeen muutto vaatii hermoja!
5. Tulevaisuuden suunnitelmiamme lopuksi: Emme jätä kuitenkaan täysin tätä työtämme, joka on sydämiimme kirjoitettu, emme lopeta sitä kuin veitsellä leikaten, teemme sellaisia aktioluonteisia matkoja edelleen kylille n. 4x vuodessa aina parin -kolmen viikon mittaisina. Jos Herra suo ja me elämme, eikä esim. sota laajene Ukrainasta sotke suunnitelmiamme. Ja tätä työmuotoa on tietysti mahdollisuus jatkossakin tukea. Joten pidetään privatisti yhteyttä.
...Szokkoloom! Tämä oli sitten viimeinen vuodatus ja kirjeemme tältä saralta. Simojoen sanoin: "On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa, nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa. Jäi jälki sydämiimme jäi unelmiin, teille lausumme nyt näkemiin. Turvallista matkaa me toivotamme näin, on aika purjeet nostaa ylöspäin."
Tarja ja Jakke, siis Jarkko Mäkinen sekä Joosua Honkanen Sopronista