Lähettikirje syksyisestä Sopronista 2019

18.09.2019

Niin se vaan kuuma ja helteinen kesä Unkarissa painuu syksyksi. Kiitollinen ja hyvä mieli täyttää sydämeni Jumalan uskollisuudesta sekä teidän antamastanne tuesta.

Paljon ehti huhtikuun ja syyskuun välissä vettä sekä Tonavassa että Kallansiltojen alla virrata: Muutto Unkariin, se 26:s , otti yllättävän paljon voimille, vaikka luulisi jo kokemuksen kartuttua kaiken käyvän kädenkäänteessä, silmät ummessa ja vasemmalla kädellä, eli runnomalla rutiinilla. Vielä suuri kiitos talkoolla toimineille muuttoväelle, pakkaajille, kantajille ja kodin siivoojille. Hikinen oli urakka Karjankierrolla, eikä +34 asteinen helle helpottanut Soproninkaan päässä muuttotavaroita roudaavia ystäviä. Siitä teille syvin kiitokseni.

Koti keskustassa Déak Térillä on retrohenkinen, jopa rouhea, valoisa ja avara korkeine kattoineen. Ulkoapäin hyvinkin arveluttavan näköinen, mutta iso piha ja puistoalue vieressä peittävät nekin puutteet. Naapurit ovat sopuisaa väkeä ja Joosua viihtyy huoneessaan mainiosti, kun turvallisuuden tunne ja tuttujen asioiden järjestys poikamies boxissa vain pysyy vakiona.

Uskon tämän olevan meille uusi, Jumalan antama, alku ja mahdollisuus jättää menneisyys taakse. Kuten Paavalikin sanoi: " Mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa ".Fil 3: 13-14

Emme kereneet vielä kesäkuussa aloittaa työtä, kun se jo alkoi. Edessä oleva hyljättyjen romanilastenleiri olisi iso ponnistus pienelle seurakunnalle. Malmin Saalemin nuoret sitä luotsasivat ja olin mukana opetusvastuussa. Nämä lastenkodin kasvatit ovat monen hylkäämisen ja hyväksikäytön kokeneita ihmisalkuja. Heille jo pelkkä läheisyys ja aikuisen nuoren malli oli väkevää puhetta Jumalan rakkaudesta, joskus vain pelkkä olemassaolo oikeaan aikaan ja paikkaan on Herramme johdatusta arjessa. He olivat kyllä kuin kirppulauma, jota piti yrittää kaikin pedagogisin konstein ja kikka viitosen avulla pitää kuulolla, kun ote vähästäkin vain herpaantui.

Mutta kun aloitin puhumaan sydämen särkymisestä, apuna käyttänen yksinkertaista pahvisydäntä, porukka hiljeni. Koin selvästi kuinka Pyhä Henki avasi nuorten sielunmaailman yhtäläisen kokemuksen kautta vastaanottavaisemmaksi. Nyt ei tarvittu konsteja ja temppuja, vaan Jumalan Sana alkoi tehdä työtään.

Ps. 34:19 Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

Lopuksi saimme ohjaajien ja isosten kanssa laskea kätemme näiden kovia kokeneiden lasten ylle, siinä eivät olleet heitä siunaamassa vain meidän, vaan Taivaallisen Isämme kädet. Tässäpä rukousaihetta, tehköön Herramme Elävä Sana tehtävänsä ja antakoon hyvä Jumalamme uskon kasvun. Jumala kun ei tyhjennä meitä turhaan.

Voi kun ymmärtäisimme kohtaamisen ja rakkaudellisen ihmissuhteen aloittamisen merkityksen olisi omakin seurakuntamme paljon entistäkin ihanampi paikka elää. Ja sunnuntaina, leirin lopuksi, kaikki vapaaehtoisesti tulleet lapset ja nuoret täyttivät seurakuntamme salin.

Oli siinä asenne kasvatusta vanhemmille kristityille, kun kakkupalat, pullat ja cola hävisivät ahnaisiin suihin ennen kuin " Käy siunaamaan"- laulu ehti edes loppua. Siinähän lauletaan lahjasta ja lapsista, nämä romannuoreit vain toteuttivat laulun sanomaa! 

Vuokra-auton saaminen oli neuvottelujen takana. Mitään kummempaa kuittiahan tästä ei herunut. Sillä mielessäni jo poltteli jo kovasti pääsy Ozoraan, rakkaita ja tuttuja tapaamaan.

No se ei ollutkaan, taas tälläkään kertaa, helppoa. Diana oli muutettu katraineen vieläkin kurjempaan ja syrjäisempään hökkeliin, jonka pihamaalla oli ammottavan pelottava reikä, eli kaivo, josta sitten rimpsakka rouva vetensä noutaa. "Keittiö " oli karuudessaan siirretty modernisti kesäksi pihalle, ja eikun tiskaamaan! 

Isoisä Kanlas, edesmenneen Tyndin isä, n. 60 vee oli siirretty pieneen leikkimökinoloiseen varastoon. Minua säälitti kamalasti, kun huomasin virtsakateriletkun pusseineen lattialla. Ymmärsinhän sanomattakin, mikä hygieniatason puute talossa vallitsi. Taas tämä sielunmaailman yhtäläinen kokemus otti minut kiinni, itse hyödyin kuitenkin lähihoitajan opinnoistani, kun Karia 2v. katetroin.

Mutta tuskinpa isosiän lapsenlapselle, Dianalle, on koulutusta hoidosta järjestetty. Elämä on vain niin eriarvoista ja kovaa, eloonjäämis- kamppailua kovimmillaan.

Ihailtavaa on se, kuinka siinä kulttuurissa ei sairasta vanhusta jätetä yksin, eikä heitteille. Siitäkään huolimatta, että oma elämä on vaikeaa muutenkin.

No tottahan me sitten Várpalotassa viivyttiin Sandojen vieraina tai oikeastaan ystävinä. Onhan tuttavuutemme kestänyt tyynet ja myrskyt yli 20 v. ajan. Ja kuinka ollakaan Bandi järjesti meidät työleirille, mehukkaiden aprikoosien keruuseen. Palkaksi sain, aprikooseja tietysti ja nyt on hilloa säilötty talven varalle. Ja koska kellaria tai viileäkaappia ei ole, niin keittiökomeron ikkunoiden välitila toimittaa sitä virkaa, ainakin pakkasiin asti.

Pienen loman aikana junailimme Joosuan kanssa Itävaltaan Klagenfurtiin, jonne Hannan perhe Zürichistä saapui. Hyvänen ihme, miten me ollaankin voitu asua noin kauniissa ja puhtaassa maassa.

Riemullisen haikeaa oli tapaaminen ja sain kerrankin mummotettaviani hoitaa. Myös sisarusten välinen kohtaaminen puhutteli.

Hilpeä puissa kiipely sai lopun. Elokuu tiesi kutsua ja Kysille joutumista, sillä Karin nostelusta ja ylös kampeamisesta sain " muistutukset eli kommeet reisityrät", jotka piti ehdottomasti korjaus leikata. Kovin oli Karjankierto 26 jo mööpeleistä tyhjentynyt ja pirtti autioitunut, kun kotiimme saavuttiin. Leikkaus oli aiottua isompi ja toipuminen huomattavasti kivuliaampaa kuin mummo oli kuvitellut.

Joskus Herramme sallii meille kohtaamisia myös menneisyyden ikävien asioiden kanssa, ja koska jouduin jäämään osastolle niin, minnekäs se mummo kuskattiin? Kuvittele, samalle Gastrokirurgian ostolle, käytävälle ja Karin kuolin kammariin, jossa hän heinäkuussa 2018 katseli samoja näkymiä, kattoa ja seiniä. MUTTA siinä alkoi Pyhä Henki hoitamaan jotain piilossa ja syvällä ollutta pelkoani ja inhoani koko laitosta kohtaan. Samasta paikasta, mistä toinen meistä lähti kohti ikuisuutta, elintoiminnot heikentyen, toinen haettiin kotiin toipumaan ja parantumaan.

Meille ei tapahdu kuitenkaan mitään, mikä ei olisi ollut jo Herramme tiedossa paljon aikaisemmin.

Kiitos kaikille minua tuona aikana muistaneille ja käytännön apua antaneille rakkaille ystäville, ilman apuanne olisi ollut paljon vaikeampaa, tai "iha mahotonta telekkuamista "! Edessä olisi huilitauko, mutta sitten alkaisi työsarka tällä Herramme omistamalla peltotilkulla Euroopan toisella laidalla. Monta mökkiä odottaa pelastuksen sanomaa ja toivon tuojaa. Koin sanan todeksi: " Mutta kaiken minä voin Hänessä, joka minulle voimaa antaa".

Ja kanssamme Wieniin lensivät, lähetysrakkauden osoituksena, vielä Leila ja Hilkka. Heidän avullaan sain vain levätä, sisarten pyörittäessä Honkasen eukon huushollia.

Syyskuun alku tiesi eräälle uuden koulun alkua. Yllättävän äkkiä Joosua taas omaksui uuden luokan ja opettajat, hän on luokkansa nuorin. Koulurakennus on 200v. vanha ja hirmusen suuri, no. vielä kun sieltä WC löytyisi, säästyisi mamma joka päiväiseltä pyykiltä.

Koti Karjankierrolla odottaa edelleenkin uutta omistajaa, kovin on ollut vaitonaista Ylä Savon asunto markkinoilla. Jospa joku uusi miljonääri, Euro Jackpotin voittaja, ostaisi talomme vaikkapa koirankopiksi!

Onneksi Pösökki meni kaupaksi, että voin täällä päässä kärryn meille hankkia. Auton vuokraaminen käy turhan tyyriiksi. Mutta ollaanhan me niitä pirssejä jo vähän katseltu, ja ihan sillä silmällä...värihän on se tärkein!

Sopronin seurakunta on nyt isojen muutoksien keskellä. Pastori Zoli ilmoitti, aivan yllättäen, syyskuussa lähtevänsä Kanadaan väliaikaiseksi pastoriksi. Koen tilanteen hieman häkellyttävänä. Paikkakunnalle ja juurilleen pari vuotta sitten palanut Norbi Ban, yhdessä amerikkalaisen rouvansa Lesleyn kanssa, alkavat paikallisten vanhinten kanssa luotsaaman Jumalan lasten laumaa. Tueksi on saapunut myös 6 teologian opiskelijaa, jotka ovat n. vuoden ajan Euroopassa. Tilanne on meille kaikille uusi ja ennakoimaton. Mitähän Jumalalla on mielessään? Tässäkin asiassa tarvitsen esirukoustenne kantamista ja tukea. Myös jatkuva hiljaisuus kodissamme koettelee sieluani.

Ef. 3:20-21 Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen

Kiitos esirukouksista ja muistamisesta sekä Euroista. Siilinjärven Helluntaiseurakunnan tilinumero on:FI98 4786 1020 0269 02 viite 107 Unkarin romanityöhön.

Honkanen Tarja és Joosua Déak Tér 4/ Fz,3A,

9400 Sopron Ungarn , tel. +36 (0)670-9455589